Äsken hän se oli
tässä,
kuoli pois ja
haudattiin.
Rakkaus rajaton,
muokattiin multaan
Petsamon.
Nämä maailman
kylät,
ne eivät koskaan
muutu miksikään.
Paha on silloin
hyvä,
kun sotilas saa
luvan käyttää pistintään.
Satiirinen
sanan vapauden kansa,
se on vain turhaa
helinää, ja vapaus
parhaimmillaan on
pelkkä ansa.
Ranskaa suru
vapisuttaa,
itkien sana vapauden
juuria kitkien.
Apinoiden, jäljillä
apinoiden,
banaanin jaan
kanssasi kapinoiden.
En ole enää
mitään, kun pelko
päätettiin siirtää
itään.
Ainoastaan alistun,
ja
sanojen alle
kyyristyn.
Alku, ja jotain
välissä sen,
lopussa piste
jälkeen kyynelten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti