Pään sisäinen
ukemi,
hallittu kaatuminen.
Sisilialainen
geeni,
ne murtavat tien
jopa pimeimpään
ajatukseeni.
Ylös, alas, yhtä
aalto liikettä,
nyt ei ole kiirettä
huomiseen. En tahdo
mukaan
terrori tekojen
maailmaan,
en uusiin sotiin.
Joku naapurissa
huutaa lujaa,
minä ehkä pienen
tarinan kirjoitan,
sitten kuljen
yksinäisyyden kujaa.
Siellä ei voi mennä
koskaan
liian lujaa.
Ajatuksen lento,
ja olen avaruuden
Bermudan
kolmiossa. Se voi
olla pitkä,
taikka lyhtyt ajatus
hento.
Rummuttaa tahtoo
äijä rento,
se on totistista
uutta hyvää
harrastusta
ystävälle.
Minä lämpimän
ajatuksen
päästän
karkaamaan
ulos riimeistä
noista.
Jotka kärsivät
ajan harmaan
patinoista.
Povellani en
tahdo kasvattaa
loista.
Valo pikku hiljaa
virtaa
tammikuun hämärästä,
kevään tulo se ei
koskaan
liikaa närästä.
En tykkää
kuitenkaan sohjosta
märästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti