Särkyneitä
sirpaleita
niitä eivät vuodet
kasaan osaa liimata,
ei rikkinäisestä
kunnolla ehjää
saa.
Henkilökohtaisesti
aina oppii uutta,
aamurunon kirjoitan
aina ennen kuutta.
Olen sisältäni
hehkuvia kekäleitä
sylikkäin.
Sytyttääkö
joku ne vai
sammunko,
ja hiilikasa
jälkeeni jää?
Mikä on kohtalo
naisen sen,
itsepäisen,
ja yksinäisen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti