En
kovempaa pysty
enää
juoksemaan,
ihan
turhaa se on
kiireen
kaiku
askelissa
loppumaton.
Yksinäisyys
se kiertää
maapalloa
vaappuvaa,
en
ajatuksesta järkevästä
tässä
enää kiinni saa.
Kuu
hulluus vastaa
huutoon
unettoman.
Revontulet
ne sekakuorona
laulavat
villiä murinaa.
Se
ääni yön kaikuun
vastaa
yhä uudestaan,
ja
uudestaan.
Olen
unohtanut liian
monta
tärkeää asiaa.
En
enää muista miltä
tuntuu,
kun kiihkosta
suudellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti