Silloin kun sade
hakkaa
hartioita, tuuli
piiskaa
askeleeni nopeaan
laukkaan.
Silloin minä
sukellan
sisään utopian,
aika matkan haaveiden
merelle purjehdin.
Taivas valuu,
hattarat
tanssivat levottoman
masurkan.
Taivas tatuoi tähdet
iholleni, pian ne
sulavat pois.
Usein olen täysin
selkärangaton, en
seiso
ajatukseni takana.
Nukun niin kuin
Ruusunen,
unohtaakseni
rinnassa
pauhaavan rakkauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti