Yön varjon peittää maan,
kun henki on vahva
niin pimeys riittää maailman luomiseen.
Niin äitimaa, luo Suomi-ihmisen.
Nainen kohdussaan lasta kantaa saa
kuukautta yhdeksän.
Sen rakkauden minkä vain
äiti voi antaa lapsilleen,
sen kirjoitan uuden elämän luomiseen.
Minä hymyilen,
katson tulevaisuuteen.
Lännen taivas voi verta punoittaa,
pelko sielussani sijaa rakentaa.
Kotimaani Suomi on,
aika Kekkosen oli ehkä lohduton.
Nyt on tullut aika Niinistön,
tämä aika on Suomellemme,
kuin nainen kohduton.
Lentäköön sonta,
meitä on työtöntä
liian monta.
Yönvarjoissa kulkee pimeyden kansa,
porukkaa niin onnetonta.
Käyn yön rampojen tanssiin,
vaihdan sen sitten pasianssiin.
Kirjoittava nainen nousi yöllä,
leivän työllä,
sananvalta hallussaan.
Kirjoitteli juttujaan,
outoja, sekä tuttujaan.
Nurin käänsi nuttujaan,
sitten ehkä aamuyöstä,
kävi uudestaan nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti