Nähtyäni kaiken,
näen elämässä enemmän.
Näen rakkauden raastavan pintaa,
se ei koskaan kysy hintaa,
kun sydäntä raastaa ,satuttaa.
Kuka muistaa vilpittömästi
rakastaa, hullun leiman otsaansa saa.
Unta minä näen,
haluan rakkautta, rahaa,
elämää parempaa.
Voi kun elämä olisi pelkkä
läpihuutojuttu vain,
niin rakkaus ei täällä
koskaan satuttaa vois.
Panen elämäni risaiseksi,
tämän raskaan elämän.
Olen tyttö, olen äiti,
olen nainen,
olen yksinäinen,
olen eläväinen;
sekä itsepäinen.
En pelkää kuolemaa,
pelkään elämistä,
pelkään huomista.
Suru tarttuu kieleen,
kyynel poskelle
salaa vierähtää,
itku kurkussa
päiväni sinnittelen.
Näkisin jotain,
mutta kyyneliltäni
silmiäni auki en saa.
Suussa veren maku,
aina ,kun mua ahdistaa.
Jostakin saapuu kevät,
ei saavu tuskaton yö.
Viimeyönä tai eilen,
kukaties onnellista unta näin.
Suruun kiinni nyt jäin,
tahtoisin jo irrota
siitä, päästä eteenpäin.
"En pelkää kuolemaa,
VastaaPoistapelkään elämistä,"
sanot.
Elämän pelko on myös rakkauden pelkoa.
Sitä kaipaa ja pelkää ja se vain kuin pakenee.
Keväisin se iskee kun mieli herkistyy
ja luontokin uudistuu.
Mikä elämässä pelottaa?
Se pettymisen pelkoko?
Elämä -Rakkaus tekee
haavoittuvaksi, aina.
Kannattaa uskaltaa......
sitten on sellaistakn
rakkautta, joka ei oskaan
haavoita,vaan parantaa haavoja.
Sen Rakkauden juhlaa Pääsiäisenä
aina vietetään. Siinä Rakkaudessa
elämän pelkokin paranee.☺
Oikein Hyvää ja Rakkaudellisen Lämpöistä
Pääsiäistä, Sinulle Sofia.