Kaksi maailmaa

Unessani juoksen mä paljain

jaloin, ilman hyppään niin kuin

kauris miljoonin tavoin.

Tämä uni kantaa läpi yön,

hattaraa, kuin pumpulia siinä syön.

Tämä uni vie minut kauas pois,

sinne missä kissankellojakin olla vois.

Hiuksissani lentohiekkaa,

teroittaen samurainmiekkaa.

Allani on uljasratsu,

perässäni tyhjätasku.

Luoja miten kauniin,

sekä komean miehen

joskus loit.

Afroditen pojan syntyä

annoit.

Meidän piti olla pari,

yhdessä nousta tähtiin.

En ole koskaan suudellut sua,

silti olet minun ikuinen unikuva.

Mä luulin olevani terästä,

joka ei koskaan murru.

Nyt laitan kaiken alle surun-naamion.

Outo meidän vetovoima,

ajan hyvin patinoima.

Vain sinä pystyt siihen,

mihin muut ei koskaan kykene.

En tiedä mistä tulin,

mistä minä ilmestyin,

takaa avaruuden aikakirjojenko

saavuinko jostakin?

Se tunne oli jossain,

piilossa kai komerossain.

Alla vaatevuorten valtavain,

jonka alta tämän

sammumattoman tunteen

ehkä löytää sain.

Kaksi maailmaa, kai rintarinnan

ratsastaa. Joskus hyppään toiseen,

ajanrattaat vinoon hetkiseksi

vinksahtaa. Yön unet leikkii

sinun kuvillasi, minä

olen nainen itsepäinen.

En tahdo olla leikkikenttä

miehen itsepäisen.

Kiertotähdet maailman,

sinä sielustani varastit

palan valtavan.

Unissani sielumme

samaa unta kelataan.

Tämän maailman kaksi

yksinäistä, räsypekkaa

yhteisessä unessamme

pelataan.

Olen uneni unohtamaan

liian jääräpäinen,

nainen liian itsepäinen.