Vielä viimeisenkin auringonlaskun aikaan
äidit muistavat lapsiaan.
Porttini saranat on kiinni ruostuneet,
viimeisen matkan joskus siitä
teen, murran salvat kiinni kasvaneet.
Monet kauniit muistot,
jotka jäivät alle vuosien.
Ne jostain ylös nousee,
vaikka niitä suosi en.
Vaikka oven joskus sulkee takanaan,
sen oven taakse voi joskus joutua uudestaan.
Tahdon teidät kaikki muistaa,
kerran yhdessä kouluun kuljettiin.
Jälleen hetken olen se tyttö
villi takapulpetin,kuka
joka viikko arestiin laitettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti