Joskus tulee murhe murheen luokse,
minä olen muovailtava savi.
Muokkaa minut niin kuin tahdot,
tahtoosi tahattomasti taipuen.
Minä olen taipuisa ehkä joskus,
toisinaan taas murrun palasiksi.
Kapinoin joskus,
polulta eksyn,
sitten ohjaat tielle taas,
oikealle polulle kulkemaan.
Jo huutaa avaruus,
meren aavat valittaa,
kadotetut sielut
kuiskaavat tuuleen.
Niiden valittavat äänet
yöllä unissani kuulen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti