Niin viimeinkin aamu koittaa
viimeinkin, sitä kaipaan rikkinäisen
yöni jälkeen.
Kuka valon sytyttää
taivaan suureen ikkunaan,
nyt loistaa valo maailman.
Minä aukaisen sälekaihtimen .
Niin viimeinkin Vappuaatto
koittaa viimeinkin,
sitä kaipaan tämän talven
jälkeen. Näin sanoi
nainen sydänystävälleen.
Tämä päivä kirjoittaa,
Vappuaaton näytelmää.
Olen nielaissut kaikki
sanat tämän heräävän kaupungin.
Vuosisadan mykkänä nukuin,
yönvarjot peittonain.
Tahdon ulos heittää nämä
kaikki sanat turhan pitkään
vaietut. Sama riimien rytmi,
sekä kiihko löytää minut
vieläkin.
Niin kuin nuori nainen
tänään taas kirjoitin.
Silmissäni syttyy tähdet,
ne valoansa antaa tämän
päivän maailmaan.
Ystäville iloa voin sanoillani
antaa
Vappuaattoon mukaan kulkemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti