Lasinkirkaslaulu

Tein lasinkirkkaan laulun,

sen pinta valossa hohtaa,

kun sävel duudissa nousee

koettaa sanojen pohjaa.

Sen lasinkirkkaan soinnut,

sisälleni loin,

iloa ilmoille laulan.

Säveltä hyräilen niin kauan

kunnes nousee aamun koi.

Ja sen lauluni laineille lasken

lailla kaarnalaivan,

siellä se matkaa jatkaa,

yhä virrassa vahvana soi.

Minä katselen tähtitaivasta

ja muistelen poikalasta.

Minä tahtoisin poika sun omasi

olla, enkä tuuliajolla kuutamolla.

Sulle tahtoisin lemmestä laulella

ja rakkaudesta laulaa.

Silitää päätä,hiuksiasi pöyhiä,

halata puristaa kaulaa.

Yön hetkistä hellimistä,

teen tähtikirkkaanlaulun.

Sen sinulle sävellän,

kuin Monalisasta maalaisin

taulun.