Aamulla

Ystäväni pyyhi pois kyyneleesi,

kyllä laulullani sinut hetket onnelliseksi saan.

Nämä riimit riitasointujen,

ne äänensävyn luo ruosteisen.

Pian tunnet sinäkin,

tuon oudon sävelen,

jonka kanssa aamun kävelen.

On vuoden mukanaan,

tuoneet laulut oudon maan.

Ne ilmaan väristän,

kun poissa on hän,

joka hymyllään loi

oudon värinän.

Lauluuni teen sen

syvän tummaan veen,

ja kaihon kyyneleen.

Luon naurun kuumeisen,

ja elämän huumeen sen,

joka sykkeen sydämeniin tuo.

Tänä yönä oli taivaalla

kevään kelmeä kuu.

Sade ikkunaruutuuni pimeydestä

sävelmiään rummuttaa.

Minä unessani piirsin miehen,

kun sinä et eilen tullutkaan.

Aamuyöstä kuvitelmien

miehen viereen nukahdin.

Se piirretty mies, nauraa

ja hymyilee.

Kasvoni kelmeä katse

tänä aamuna peilistäni

ulos kurkistaa.