Huhtikuu, hullukuu vain taivalla nukkuu.
Kevään sävelmän, sulaville meren aalloille
nyt lähetän.
Tänään pelko peiton alle
työntää varpaitaan.
Kauhu yksinäisyyden lujaan tahtiin
soittaa noitarumpuaan.
Olen ansassa pilviverhon alla,
täällä pelonpaikka odottaa sielun ikkunalla.
Niin nainen, sekä mies,
soutavat erisuuntiin.
On kanavassa vesi korkealla,
ne voimalaitoksesta alas vettä valuttaa.
Oi huhtikuu, tämä hullu kuu,
yksinäisyyttä minun sydämessäni
jaksaa kasvattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti