Translate

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Elämänkaaressa


Sinulle kirjoitan kaiken,
vaikket mitään pyydä.
Liukuportaat rakkaudesta teen,
kun nousen seitsemänteen
taivaaseen.

Kuitenkin aina, olen ekstaasissa,
jossakin lasitalon kauniissa hississä.
Pienen hetken,
vielä rakkaudesta kirjoitan.
Sen jälkeen on elämäkaaressa
syksyn aika. Poissa ehkä
on silloin rakkausrunojen,
lumon taika.

Piirrän sydämiä ikkunaan
lasiseen, kun nousen
viimeiseen kerrokseen.
Rakkaus se on oman
linnansa vanki.
Häikäisee aina kuin
helmikuun hanki.

Elämä on suloista,
sekä vaikeaa, kun    
maailma meitä akselillaan
pyörittää. Yhdessä hetki ehkä
tehdään sormin rengastetuin matkaa
,toinen matkan voi kesken luovuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto