Elonkorjuun aika

Ajattelen liikaa rakkautta,

aivan liikaa, jotain tuntematonta.

Sinä olet minun ainoa taivas, olet

ainoa sydämeni meri.

Niin kuohuvaa, sekä kiihkeää

on äitimaan vuodattama ihmisveri.

Yllätys, taas mä kirjoitan

rakkaudesta, joka ei kauan kestä.

Sitä outoa rakkautta ei voi piilottaa,

ei pois kasvoiltansa pestä.

Näihin runoihin, sekä tarinoihin

sydän turtuu. Katsokaan, ja hymyilkää,

kun nainen murtuu.

Unelmoin minä tähkäpäistä

heinäseipäiden yllä,
tahtosin kanssasi kulkea 

käsi kädessä kävelyllä.

Pian kukkivat omenapuut,

niin kuin kirsikankukat Japanin,

niiden tuoksuun sinut tallensin.

Omenani kauas puusta putosi,

oli kaunis punainen.

Taideteos Luojan sen,

joka meille kaiken antaa

taivaan kotiin heikon kantaa.

Olen valmista viljaa,

polvilleni nöyrtynyt.

Korjaa minut silloin pois,

kun elonkorjuun aika ois.