Aamu ontui radalleen,
heräsin aamun kirkkauteen.
Unet teki taikojaan,
sai sieluni kukkimaan.
Nyt kulkee karavaani päivään
nousevaan, sen amorin
jousen vaan tahdon taas
virittää.
Hyvät unet sieluani
aina piristää.
Yökerhot on paikka
yksinäisten,
kaipaavien sydänten.
Noiden pariansa
etsivien.
Hän teki taikojaan,
loi sieluun onnenmaan.
Näin kulkee sieluni
päivää kohti.
Vaikka sydämesi
minut unohti.
Jukka-poika laulaa
tarinoita rakkauden.
Etsivien kaivaten sydänten,
ehkä perille koskaan
löydä onnenmaahan en.
Silti en ole surullinen,
mua piirittää lämpö
ystävällisten sydänten.
Jukka-poika hän tuli
maailmastaan,
hän hymyili minulle
ainoastaan.
Niin halki avaruuden,
kuljen lentäen,
ajatuksillani seilaan
läpi tähtitaivaan.
Nousen taas unelmien,
utopianlaivaan.
Yöntähti otsallaan,
Afrodiite ratsastaa
kesään ruusut uumallaan.
Tämä hetki, tämä aika
se outo taika,en tahdo
perääntyä tuumaakaan.
Niin halki talven tuultenjäisten,
kuljin seurassa pystypäisten.
Hän teki taikojaan,
piiri jääruusun ikkunaani,
näin keskellä kevään
kulkee kaihonkaravaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti