MS-tauti, tarttuu nilkkaan,
kaataa naisen joskus vilkkaan.
Vääntää, ruhjoo, kiduttaa,
öisin unet katoaa.
Herää öinen myoliini,
tukkii hermot sisuksiini.
Herättelee unestansa,
tämä öinen villikansa.
Vapaus kutsuu taivaanrantaan,
varpaat joskus sinne kantaa.
Tahdon unen syliin tästä,
valvomisen ikävästä.
Päivällä taas väsyttää,
unettomuus kesyttää.
Keskiyö jo mennyt on,
poissa loiste kuutamon.
Piilottivat auringon,
öinen musta kivunkansa,
valvominen on niiden ansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti