Olen sulkenut muistojeni verhon,
sitä avaa en ehkä koskaan enää uudelleen.
Kuinka monta sivua,
huokausten siltaa joskus kuljettiin.
Olisi paratiisi meillä täällä näin,
jos olisi joku jonka kanssa elettäisiin
sylikkäin.
Kuin Fenix-lintu tuhkastaan nousen
ilmaan lentämään.
Minulla on minun unelmat särkyneet,
minulla on jäljellä tuska, ja kyyneleet.
Mä näin kaukaa kun hän saapui,
mun unelmien prinssi ratsuineen.
Piilotin kantapäiltäni kuoleman
viikatteen.
Elämä on outo nyt,
en ole vielä löytänyt,
sitä mitä olen etsinyt.
Vaikka vielä sydämestäni sammui liekki,
se on uudelleen tuhkasta syttynyt.
Silmissäni loistaa toivo rakkauteen,
sen liekin sytytän aina yhä uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti