Niin me olemme kolhittuja, vangittuja kaavojemme sisälle.
Ruhjeita sielussamme
kannamme.
Lämpöä toisillemme
annamme. Murramme leivän sen,
ehtoollisen viinin,
veren sekä rakkauden.
Niin kuin taivas, maa
sekä meri kulkee aika ylitsemme.
Niin kuin hiekanjyvät
saharassa on arvaamaton päiviemme määrä.
Olkoon tiemme oikea
tai väärä.
Valonpisaroita kannan
sielussani,
seitsemän sinetin
alla.
Siivet Rafaelin
enkelin,
niiden alla on minun
paikkani maailmalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti