Kuljin liian pitkän matkan,
kauas itsestäni erkanin.
En tuntenut suuntaa,
en tietä, kuljin horjuvin
askelin. Niin kului vuosia
turhan monta, ja viimein
tunsin jostain tutun tuoksun.
Se houkutteli luokseen kulkemaan,
tuntui kuin se kuiskaisi,
kiireellä juokse, silloin
saavut lähtöpaikaasi uudestaan.
Niin jälleen itseni minä
löysin, ja sidoin tunteet
sisälleni löysin köysin.
Vielä yhä odotan,
jos loppuu liika kiireesi ystävä,
täällä minä olen nyt
tunteisiini tyynesti tyytynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti