Kesäyössä

Runoilijan ruutitynnyri,

raastavia sanoja rakkaudesta.

Rikin katkuista harmoniaa,

paperin parkkiruutuihin

peruutettuja pilkkuja,

ja pisteitä.

Sanapiikkien hetkittäisiä

piristeitä.

Kesäyön hiljaisuuden

särkee särähtävä

ruosteisen pihaportin narina.

Kesäyössä tuoksuu kamomilla,

nukkuu suon sylissä kevyttä

unta pehmeä niittyvilla.

Kirjailija ei unta saa, riimit,

lauseet valvottaa.

Vielä yksi sana mieleen juoksee,

kohta ajatuksella on kiire

pitkin pitkospuita vanhan

tuvan luokse.