Kerään kaikki
huoleni
padotun virran
taakse.
Silmieni valo se on
kohta sumeneva.
Sydämeni on
kasvattanut
haaroja liian moneen
suuntaan.
Rakkautta minä
piiloudun
taas tämän
sydämeni kasvattaman
puun taa. Pian
saapuu taas
syksyiset kauniit
yöt,
ja ylleni syttyy
tähtitaivas.
Kuu taas hullutta
korviini
kuiskaa, näytä
minulle
mitä patosin sen
virran taa.
Yksin kävelen taas
täällä
maan päällä
liukasta kallion
liuskaa. Sisälläni
on vielä
jotain aitoa , ja
puhdasta.
Minulla on
haavoitetun
karhun voimat, ja
salattujen
sanojen lohduttava
loisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti