Suomalainen

Aika kutoo häpeän verkkona

maan ylle, rasismin

raskas taakka, ryhdin

painaa kumaraan

melkein maahan saakka.

Oi suloinen Suomenmaa

ei vettä rantaa jonkun

roskaamaa.

Hukkuu öljy saasteisiin

valkea joutsen, minä

sille muiston kirjoitan.

Sisälläni asuu surun

suuri palkka armeija.

Se marssii rivissä rummuttaen,

sävelmää elämän sirkuksen.

Mikä maa , ja mikä valuutta,

kun rahaa tarvitaan?

Minun sisälleni mahtuu

riemujen rikkaus, sekä surujen

suuri summa. Mies vaalea

tai pitkä tumma.

Kohtalon kaikuja, lyhyitä

haikuja, olenhan Suomalainen.