Sydän kirjoittaa

Sydän kirjoittaa vuosisadan

rakkaus tarinaa. Yö usvan

sylissä keinuu, ja unisena huohottaa

minä muistan taas miltä

tuntuu huuma toisen ihmisen.

Hetken olen villiruusun kaltainen

Sinä olet sisälläni se tunne

kuuma salainen.

Minä kuljen taas sen

kadotetun virran luokse,

se minulle kuiskaa taas

ole hyvä tule pian, juokse.

Silloin minun kasvoillani

leikkii kuu, ja revontulet

vierelleni laskeutuu.

Minä silmiini saan

kauneimmat valokuvat.

Poissa ovat nuo epäröivät

luvat , yhä yksin kuljen

vasta tuuleen vaeltaen.

Ei yö unta väsyneelle anna,

ei sydän rauhaa saa.

Eivät siipeni luoksesi kanna.

Tuhat tunteiden suuntaa

piiloutuvat revontulten taa.

Kohta syksyn lehdet puun vierelleni

ruskan myötä

laskeutuu. 

Muistan vielä kesän hiekka linnat,

ne maksavat taas muistojen oudon hinnan.

Sisälläni on peili rakkauden,

siinä sinun kuvasi nään,

ja tunnen suurta ikävää.