Vanne

Maailmassa on joskus jotain 

mielipäistä sekä kaunista,

uskaliasta on rakastaa kaurista.

Syyskuu nurkan takana ja päivät

lyhenevät hämärä käy yli maan.

Taivas luo tulimeren humisevan

sinfonian, ja revontulia tanssittaa.

Kesä ohi jo on aurinko

hetken paistoi, tovin hohti.

Rakkauden kaappaava tunne,

kiristävä pään vanne.

Minä kirjoitan tarinaa,

oodia oikulliselle oinaalle.

Ei se ole aina raha joka

maailmaa osaa parhaiten pyörittää.

Elokuun viimeiset päivät

naisen saavat näkemään,

tulevaisuuteen väkevään?

Kuka vierellensä tahtoisi minut?

Humalluttava tunne umpi luussa,

ajatukset pyörimässä tähdissä ,kuussa.

Jäljelle jääneitä haaveita vain,

ne muistoksi kesältä 

mukaani sain. Sinua kaipaan,

huumorisi sai sen aikaan.

Älä koskaan leiki tunteilla ihmisen,

voit saada aikaan liian suuren kaipauksen.

Huomista päin, maailman tuuliin

minä selkäni kylmyydelle käännän.

Viimeiset riimit tähän tarinaan väännän.