Kiire

Asuuko sydämessä ihmisen

pahuus ? Vai löytyykö

sieltä siemen totuuden ?

Minä sisälleni kasvatan

paratiisin puutarhan,

kauniista rakkaista

muistoista elämän.

Ei minulle ole enää

muutakaan, et jouda

rinnallani katsomaan

taivasta, et sameilla

silmälläsi näe edes kuutakaan.

Et huomaa sitä kuinka

sinua rakastan, ainoastaan

kiire on kannoillasi

se piiskaa sinua juoksemaan.

Mikä on oikein mikä

väärin minä hihojani käärin

taistelua varten elämän.

Minulla ei ole kiire minnekään,

yhä vain odotan , jos aika

hidastaisi hetken sen,

että rinnalla voisi hengittää

toinen rakas ihminen.