Tässä minä olen
riisuttuna
kaikista elämän
haaveista,
pää täynnä
varjoja elämän
luomista muistojen
aaveista.
Minä menen, ja
tulen
en aina arvaa kanssa
kenen.
Tuntematon ihminen
taipuu rinnallani
halaukseen.
Sanoo sinä olet
niin
kummallisen iloinen.
Sisällä
melankolisen kuoren,
minä aina tunnen
sisälläni
sen kuohuvan iloisen
kupivan tuli vuoren.
Silloin paistaa
kasvoillani
hymy kuin aurinko,
kun lasken sisältäni
ulos
sen kuplivan ilon
kuohun.
Silloin annan
musiikin,
ja rytmin kehoni
liikkeeseen
viedä, tanssin, ja
keinun.
Niin kuin
heikkopäinen
rennosti heilun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti