Unen saleissa kuljen
läpi palavan maan.
Kaikkia siellä
kaupataan,
liha, ja sielu yhtyy
samaan utopiaan.
Ei haittaa vaikka
ihminen on
yksinäisyydestä
raunioina. Silti
sisälläni
on voima, se on
lepo,
ja uni ajan
patinoima.
Syyskuun kyy rintaan
pistää myrkyn
kaipauksen.
Se jo nurkan takana
vaanii madellen.
Missä on meille
yhteinen
paratiisi, missä on
portti , ja tie
unelmiisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti