Olen kuin loppuun
katseltu
kukkanen, rypistyn
kohta
pian hiljaa vaieten.
Poissa ovat hehkeät
hetket,
kukkakedon
vilvoittavat
tuulet. Poissa
iholtani
mehiläisen mettä
hamuavat
huulet. Kesä kohta
hiipuu
pois, oi jospa
meillä täällä
se aina olla vois.
Luulin että saisin
maistaa
onnea hetken viellä,
nyt olen vain
riiputeltavana
saapuvan syksytuulen
tiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti