Me loimme sen oman
maailman katsomuksemme
ihmeellisen.
Ryömimme mudassa
kuin varjoisten
kujien
varaanit. Katsoimme
vaivihkaa taakse
olkapäiden
yli, mitä minua
ystävä vaanit.
Heikkous se on
piilotettava
ennen kuin rotkon
reunalla
riippuessasi
sormille tallataan.
Mikä maa, mikä
valuutta.
Markka haaveilee
vallankumouksesta,
euro suuresta
valheellisesta lumouksesta.
Millä rahalla minä
ostan itselleni
kengät ? varas vei
fillarin,
siihen viimeiset
säästöni sijoitin.
Kirjailijan taskuun
ei edes killinki
pesää tee.
Ajatuksetkin täynnä
tuulen tupia,
avaruuden mustia aukkoja.
Ajatus on vapaa
iloisen päivän koittaessa,
silloin kaikuu
panhuilun humina korvissa,
ja sanat ovat kuin
lentäviä tuuli haukkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti