Minä vielä tahdon
kokea
kissankellojen
kutinaa,
hellien huulien
mutinaa.
Periksi anna en
vaikka
hukun tänne
tunteiden
viidakkoon. Minulle
annetaan se
sanojen vallankumos,
kirjailijalle kilpi
ihmisyyden.
Tässä olen, ja
tähän jään
sanoistani kiinni
pitämään.
Mikä minut sitoo
tähän
kaupunkiin, ja
tunnelmaan?
Ilo, ja rakkaus onko
tuho ihmisen,
sellaisen tunteellisen
hullun hupakon ?
Sateen saartaessa
maan minä
menen Tuulaakiin
tanssimaan,
siellä ehkä
tavataan.
Minä sinua ikävöin,
kiire
sinut kannoiltani
kadottaa.
Et voi sitä hetkeä
odottaa,
että sinulle
kertosin,
kuinka paljon sinua
rakastan.
Minä huuleni yhteen
puristan,
ja tunteet sisältäni
kuristan.
Kurkkuun nousee
kumma
puristava pala, ei
lähde
suustani ulos mikään
tunnustus,
ei huuliltani mikään
vala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti