Muistot yön unissa
tanssivat taas,
elämä niin kuin
laineet keinuvat
liikkeissä yön
varjojen.
Olen vain palvottu
nainen, kuin
Madonna.
Missä ujon miehen
rohkea suudelma on?
Päivät kulkevat
eteenpäin lipuen,
aina anteeksi
pyytäen
kuljet eteenpäin.
On aika haaveiden,
rakkauden uni kuvien.
Hetken keinun
sinun sylissäsi
sinun,
sitten herään uni
vain
se on. Kaipaus
sytyttää
sydämeen polttavan
liekin, minne kauas
ajatukseni taas
viekin.
Jonnekin vuosien
taakse,
se oliko ainoastaan
aikaa rakkauden?
Nyt olenko tuomittu
ainoastaan
yksinäisyyteen?
Missä meidän
yhteinen
tiemme on, lukittu
portti sinne vain on
?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti