Oven auki sain ja
hiljaa ulos
raahauduin,
Vastavirtaan
kumisaappailla
kevätpihaa
kahlasin.
Minä itkin niin
kuin nainen,
sinä nauroit niin
kuin mies.
Vastavirtaan aina
täällä
kulkee kaikki, ja
matkansa
luovuttavat liian
usein
puoli tiessä. Monta
kellollista
aikaa minä turhaan
tuhlasin.
Onnen huonetta ei
ole
missään olemassa.
Kotini on linnani
keskellä
pään sisäisen
erämaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti