Maailman silmät, ne tähdet yön.
Muodostavat taivaalle nälkäisten
katseiden kiristävän vyön.
Minne minä työn perässä kuljen,
kenen leipää syön?
Se hetki, kun aamu sarastaa
jälkeen yön. Heräävät hetkittäin
nokiset tehtaiden savupiippujen
siluetit. Aika piiskaa aamun varjot
taipumaan heräävän kaupungin
kiireen alle.
Vain yksi on kiireestä vapaa,
tuuli tanssii kaduilla kevät pölyä
ilmaan nostattaa. Minne menee,
mistä tulee sen vapautta ei
kahlitse kukaan. Vain kiertolainen
voi lähteä tanssivan tuulen
leikkiin mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti