Kohta saapuu kesä
taas,
ja juostaan päälle
mäkien,
ja kuunnellaan ääntä
käkien.
Minä silloin
enemmän jotain odotan,
joka ei koskaa
saavukaan.
Yöt ovat valkeat,
ja uraanit
laulussa taas
halkeavat.
Jos osaisin
muutenkin kuin
sanoillani lentää,
niin eläisin
onnellisempaa
elämää.
Silloin käärisin
poutapilvet
pumpuliin, ja yön
tähdet
siniseen pehmeään
samettiin.
Ketään koskaan
löydä en
nurkassa vain yksin
vapisen.
Olen lapsi surun,
ja kyynelten.
Kuin pitkää
piikkilankaa
nämä vuoteni
olleet on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti