Punaista purppuraa
sillä huuleni
kaaret maalataan.
Sitten minä
viekotellen
ojennan sinulle
hymyn salaisen.
Silmieni ympärille
maalataan erämaan
keidas.
Sitten minä kannan
mukana kahta kamelin
kukkulaa.
Harsojen alta
vilahtaa nilkka
hento, vaikka olen
nainen
vanha , ja rento.
Ulkokuoreni
kangastuksen
aikaan saa, ja
harhaan johtaa
monta aavikolla
vaeltajaa.
Olen villi, ja
viisas, vereni
kuohu on nopea sekä
kiivas.
Lanteeni liikkuu
keinuen,
kun musiikki ilmaan
luo
napatanssiin kutsun suloisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti