Surun soinnut tuuli pois luotani
pois jonnekin pyyhkäisee.
Aika se on kosketus
muuttuvia kasvoja
vasten.
Maailma se olkoon
tyyni kasvupaikka
nuorten,
sekä lasten.
Keinutan nyt ajan
kehdon
rattaita, äitimaan
povea vasten.
Minne kadotin sen
tien
paratiisin ihmeellisen.
Vielä huuleni
kaaret
kirkasta punaa purppuroi.
Aurinko kanssani
tanssii hetkisen,
ennen kuin osaltani
koittaa viimeinen
aamunkoi.
Missä tanssit sinä
Anni Domini
tytär Sisilian ?
Maljasi on vielä
puoliksi
täynnä, olet tähti
elämäsi
näytelmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti