Taivaalta satoi kyyneleitä,
myrsky raivosi repi
maasta irti puita, kattopeltejä,
ja tanssitti ilmassa perkeleitä.
Silloin jopa ikirouta irvisti
pohjoisnavalla, ja maapallo
nauroi varsin kolkolla tavalla.
Filosofi omalla sohvallaan
teki aikamatkoja päällä
avaruuden, ja maan.
Televisiossa musta maaginen
nainen pyöritti lanteitaan.
Minä vain olin, ja elin, kirjoitin.
Pistin sanoja riviin tanssimaan
riimein melankolisin.
Usein yöt valvottavat kirjailijaa,
niihin tarvitaan ystävän
melankolisia lauluja viihdyttämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti