Kevään taika alas
maahan
puista laskeutuu.
Levottomuus valtaa
pienen
sydämen,
yksinäisyyttä tuntee
jälleen myös
erakon kaltainen
ihminen. Niin
miljoonin
tavoin olen etsinyt
rinnalleni
paria kulkemaan.
Niin moni eri elämän
maustein
olen koettanut
ihmisyyttä
luokseni suitsuttaa.
Niin myös niin kuin
lukkinaaras verkoin
kestävin
olen yrittänyt
kesä öisin
usvaisin toista
saalistaa.
Minä en enää
kestä tätä
elämää erakon
kaltaista.
En lohtua etsi
mistään
taioista, magiasta,
en
käyneistä
maltaista.
Antaisit jo Luoja
rakkauden
sateen ylleni
virvoittavana
sataa taas. Liian monta kuivaa
vuotta olen saanut yksin
Saharassa
vaeltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti