Vielä
suussani tunnen sen tamariinin
happamuuden.
Tieni käy umpimähkään
jonnekin
maailman torien uumeniin.
Olen
vapaa tuulen sylissä niin kuin
ruumen
elokuun, ja nauran alla
pyöristyvän
taivaan kuun.
Älä
ole vuokseni huolissasi,
kirjoitan
vain oman elämän tarinaa.
Kuulen
hetken korvillani ajanrattaiden
ruostuvien
voimistuvaa narinaa.
Kuka
uskaltaa tarttua käteen
naisen
vanhenneen, kuka keittää
minulle
vielä kerran huumaavan
ihmekukkateen?
Jalkani
levottomat tahtovat vielä
kerran
kääntyä tielle,
joka
johtaa koilliseen.
Minä
matkaa täällä teen teidän
kanssanne
huomiseen.
Vielä
muistaa voinko sen miltä
maistuu
rakkauden suudelma
huulilta
toisen ihmisen?
Ajan
alusta loppuun asti,
minä
rakastan maailmaa valtavasti.
Nöyrryn
taottavaksi kuin rauta
sepän
alasimelle, tee minusta
jälleen
ehyt ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti