Lapsena aina mietin
missä on
piilopaikka
kirkossa Jumalalla
onko se kirkon
portaiden alla,
vai seisooko hän
näkymättömänä
kirkon ikkunalla?
Yhä vieläkin
kirkossa
niitä mielikuvia
nään.
En voi elää enää
päivisin,
liikaa jäseniä
kolottaa.
Elän öisin niin
kuin lepakko,
ja kirjoitan kirjaa
tummista
kummista varjoista
päällä maan.
Aika , ja paikka se
on katoavaista,
kirjailija hän on
tunteiden tulkki,
tuo viestejä
monista
mielikuvitusmaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti