Elämä se on kuin
kesken jäänyt projekti,
joskus on edessä
eron hetki.
Loppuu tämä meidän
yhteinen retki.
Odottaa minua vielä
huominen,
omat polut luon alle
askelten.
Tässä vaiheessa
pakkaan vasaran pakkiin,
rennosti seinään
nojaan.
En ehkä vielä
kaadu katuojaan,
pensselit lyön
santaan,
ja unelmoin katsoen
taivaan rantaan.
Ehkä vielä elämä
jaksaa kantaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti