Suru

Minä seisoa saa en

hyvän onnen kalliolla.

Surun keskellä vapisen

aivan suosiolla.

Olen kulkenut kauas,

ja saapunut jälleen juurilleni takaisin.

Olen pyörinyt ympyrää,

etsinyt varjoani, joka

onnen tunteen voisi ymmärtää.

Älä ole huolissasi vuokseni

ehkä minä liian aikaisin pois

kaiken luovutin. Ehkä minä

tästä vielä nousen päälle

sen amorin jousen, joka 

osuman saa onneen jonnekin.

Sieluni suljetut purjeet,

tahdon taas tuuleen valjastaa,

ja tämän kuivuvan elämän janon

kuohuvan kosken vedellä virvoittaa.