Minä jaksan uupumiseen,
asti, yhtään kauemmaksi en.
Tuuli huuhtoo kaikki
järjelliset ajatukset,
ne käyvät läpi pään.
Minä hapuilen jostain
kättä, hän sen pois
vetää empimättä.
Niin häviää elämästä
pois kaikki
rakkaus , jään lempimättä.
Kaunis päivä lentää
ylitse olkapään, ja
illan yksinäisyyden verhoaman
saapuvan jälleen nopeasti nään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti