Huhtikuun hullut tuulet
rae kuuroja taivaan pilviin
tummuviin pussitaa.
Kuinka minä voisin
unohtaa sen sisälläni
asuvan erakon ?
Rakeet maahan valuvat,
hetken kuin lasihelmet
ne maassa kimaltaa.
Sitten ne sulavat pois,
voi kuinka yhtä helppoa
erakon kaavusta luopua ois.
Me elämme nyt outoja aikoja,
teemme tulevaisuutta
peläten kummia taikoja.
Lasihelmistä ehkä sydän
tyydytyksen saa?
Niitä kilpaa myydään,
ja kaunis nainen niitä
kuvassa mainostaa.
Lasihelmet kaulalleni
laittaa hän, ja tunnen
niiden kylmyyden,
ja tyhjän elämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti