Taivas oli helteestä raskas,
yön pilvet painavaa hattaraa.
Niin piha puussa lauloi rastas,
ja minä aloin laulaa sen kanssa
yhteistuumin aariaa.
Olin se nainen, joka astui pihatiellä
punaiset helmat heiluen.
En voinut kyyneleitäni niellä,
vaikka yö oli kaunis, sekä ihmeellinen.
Päivän paahtamin kaneli jaloin,
minä tietä eteenpäin taivalsin.
Mustat hiukseni tuulessa keinuen,
villisti vilkutti puiden oksien välistä tuuli.
Minä olin se verevä, muodokas nainen,
olin se eloisa punahuuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti