Taas taivas itkee

Räntää raastaa alas
marraskuinen taivas.
Minä lennän, kylmissäni,
olen sään sylissä ilma laivassa.
Missä on se mies, joka
ei pelkää naista, jolla on
sanan valta hallussaan.
Nainen täällä punaisissa
vaatteissaan yksin eteenpäin tallustaa.

Huomista onnea, vain suru
saalistaa, en voi piiloutua
koskaan sanojen taa.
Taas taivas itkee, räntä
raastaa kasvojen pintaa.
En koskaan voi maksaa 
tätä kallista hintaa,
mikä poveani raastaa.
En koskaan enää saa
tulitikkuun tulta polttavaa.
Se liekki aina sammuu
yhtä nopeasti, liian 
pian loppuu tikkuaski.

Minä salaa aina miestä
rakastan, runokirjan
kaipuusta usein kirjoitan.
Uutta lakia laatii eduskunta,
ja taivaalta sataa raastavaa
räntää. Minä ympyrää pyörin,
missä on pää, ja missä häntä.