Maa itkee

Suuri annos pyhää vihaa,

kidutusta, katumusta,

kuka heikkoa lihaa vihaa?

Lapset pimeyden keskellä

juoksevat pitkin pihaa.

Joulua kohti, vain pimeys

sakenee. Avain kaulassaan,

hän huutaa : äiti tule

ikkunaan , milloin saadaan

ruokaa?

Armon avain kadotetuille,

jostain etsikää, taas maailma

vapisee. Minulle lohdutuksen

sanomaa nyt jostain tuokaa.

Äiti maa itkee

mustan öljyn tahriman kyyneleen.

En mitään suurta koskaan tee,

mies edessäni maahan kumartuu,

ja mekkaan päin rukoilee.

Ateisti niin kuin anakonda,

kiemurtelee ristin alla.

Lapsia ei saa pelotella,

pirulla tai saatanalla.

Saasteista suolaista vettä,

marraskuu itkee, sataa kaatamalla.

Minun äitini hän lepää,

maan povessa, mulla alla.