Syvä on sanojen
suo,
tieni vie upottavien
hetteiden luo.
Pitkospuut kantavat
taas,
vaikka on routa heikko
maas.
Jos viereeni kävelisi
mies,
niin ehkä hän
olisi omani,
kenties?
Yhtä suurta
virvatulta,
kantaa maa, ja
taivas,
revontulten tulta.
Missä lie minun
mielittyni,
rakkaani, joka olisi
kalliimpi
kuin maallinen
kulta?
Oi karpalo hapan
marja,
missä kasvat,
kestät hallan
pakkaset? Suo on
kotisi,
anna poimin marjasi.
Parannat naisten
taudit,
olet hellä
ihmiselle,
naiselle
naimakuntoiselle.
Minä olen
eksyksissä,
sytytä se
virvatuli,
joka syliisi sinun
suli.
Vielä roudankin
keskellä
kutsuu suo, hete
laulaa
puli , puli. Lumi
satoi,
pois taas suli.
Marraskuu
tuo mies luoseni,
sydämeeni
sija tee. Anna
naiselle
kätesi, lämpö
sydämesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti